Nää on taas näitä päiviä,

kun mulle on ihan totaalisen sama, saanko tässä elämässä
rakkautta tai
rahaa tai
kotia tai
koiraa tai
pääsenkö ikinä ulkomaille,

kunhan mä vaan saan TEHDÄ TEATTERIA ei jumalauu-u-u-uuuta, haluun uskoa yhä ja ikuisesti, että tää on vaan musta kiinni. Ja onhan tämä.

Tästä lähtien herään joka aamu seiskalta, miksi nukkuisin pidempään?

Palkkapäivän kunniaksi ostokset: Flow, Disney-julisteita ja auringon rikki polttama anorakki.

Hämpille vois mennä istuun ja pokaan miehiä.

Näin tänään kohtauksen, joka oli täydellinen. Kun on laitettu lavalle erotiikkaa, huumoria, smoothy body language ja paras äänimaailma, kaikki alkaa tuntua niin vaikealta.

Taidan poistaa tän tekstin huomenna.