sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Cause these are the days of our lives

Heräsin äsken omaan puheeseeni.

Tässä ainoa kuva, mitä mulla on tästä tapahtumarikkaasta viikonlopusta. Synttäreitä taisi olla kahdet. Tai 1,5. Sitä kai halusin sanoa, että hyvää huomenta maailma. Happi on vähän huono, mutta suunnistan urhoollisesti rautatieasemaa kohti. Ostan ehkä pullollisen Coca Colaa.

Eilen oli mukavinta pitkään aikaan. On olemassa niin siistejä tyyppejä, joista haluis vaan impata kaiken sen arvostettavan aineksen omiin keuhkoihinsa ja laittaa hyllylle. Siinä se vois sitten hehkua.


Oon aina luullut, että en usko hypnoosiin. Kunnes mut hypnotisoitiin.

Eilen katolla tuoksui tupakka ja me oltiin varmoja, että nyt on kaikkee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti