Herään aamulla neljältä lukeakseni ruotsia, eihän siitä mitään tule. Puoli kuudelta herään siihen, että puhun unissani ruotsiksi. Sähköposti ilmoittaa, että jippaduu ei musta koskaan tule sitä, mitä mä haluan. Niin. Siinä sitten kokoilen itteeni ja lähen palauttaan neljä viikkoo myöhässä olevia kirjastolainoja.
Kaipaan kesää ja jotain muutakin. Kirjastossa on uudet modernit palautusautomaatit, joita on vaikee käyttää hanskat kädessä. Ai niin ja oho, enhän se ole minä, jolla on 40 euron lasku kirjastoon. Miks oma vika tuntuu aina näin järkyttävältä? Vihaan mun rettelöiviä naapureita, koska tänään on maanantai, mutta silti oon niin onnellinen. Kylvin D-vitamiinissa, joten ehkä tää olemisen sietämätön keveys johtuu siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti