Mä olen ihmishirviö. Nukuin pommiin ja myöhästyin reeneistä. Uuteen naapuriin on kiva törmätä pyykkituvassa pukeutuneena friikkeihin trikoisiin ja virallisesti tosi rumaan huppariin.
Tuli sitten koettua myös urahuippu tänään. Näytös ja YKSI katsoja. En oo ikinä elämässäni vielä törmännyt tragikoomisempaan hetkeen kuin mitä tänään koin. Istuin lavan sivussa piilossa ja kuuntelin ääniä. Tiesin, että käytävässä odottaa vain yksi mies. Siinä sitten kelailin kaikenlaista. Ei, ei kai me nyt esitetä...sanotaan sille, että tulee seuraavalla kerralla ja pääsee ilmaseks...okei, nyt joku laittaa takin päälle...nyt joku menee ulos ulko-ovesta...hei, lähitkse...jee...ei tarvii esittää...ovi kolahtaa taas eih se tuli takaisin...voi tuota miestä...nyt se istuu yksin keskelle tyhjää katsomoo...pitäiskö tässä nyt hävettää...kai...oho mun pitäis olla jo lavalla, olispa tää nyt jo ohi...pakko miellyttää tota ja vetää täysillä...se on nyt kuningas.
Huoh. 3/6 done. On tää tämmöstä , voi veljet. Kun on pohjalla näin, suunta ainoa on ylöspäin.
Sunnuntai. Onko ok lähettää toimittajalle tekstejä keskellä yötä? Pitääkö se mua hunsvottina? Oonko niin lusmu, että tässä meni kolme viikkoo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti